HERÄTYS!
Paavali kirjoittaa efesolaisille: ”Sentähden sanotaan: `Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!` Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” (Ef. 5:14-16)
Sana ”herätys” on monivivahteinen. Asevelvollisuuden suorittaneille se voi tuoda mieliin komppanian päivystäjän karjaisun, joka väkivaltaisesti katkaisi kauniin unen siviilielämän suloista ja palautti armeijan karuun todellisuuteen. Vaihtoehtona oli vain ylösnouseminen, halusit tai et. Herätys siviilissä onkin sitten yksilöllinen asia. Joku tarvitsee herätäkseen epämiellyttävästi pärisevän kellon pesuvadissa, jotkut heräävät kelloradion miellyttävään musiikkiin ja jotkut heräävät vain ihan omia aikojaan. Tosin jotkut nukkuvat ”pommiin”, mutta pommiin herääminen olisi varmasti karmea kokemus. Kaikki elävät kuitenkin heräävät kukin tavallaan ja kukin ajallaan.
Herätys tarkoitettu uskoville
Sana ”herätys” kuuluu myös hengelliseen elämään, ja siitä tekstimme puhuu. Miellämme herätyksen usein yksipuolisesti vain uskosta osattomia koskevaksi, ja siksi on syytä huomata, että niin tämä teksti kuin lähes kaikki muutkin Uuden Testamentin herätystekstit ovat uskoville kirjoitettuja. Kristuksen seuraajat olivat ajan paineessa joko nukahtamassa tai jo nukahtaneet, ja Pyhä Henki Paavalin sekä muiden kautta kajauttaa toistuvasti huolehtivan päivystäjän tavoin: ”Herätys!”
Tekstissämme on kyseessä käsky, jota edeltää kuvaus pimeyden teoista. Heräämis-komentoa seuraa kehotus viisaaseen vaeltamiseen. Paavali siis kehottaa heräämään oikeaan, viisaaseen vaellukseen. On myös tiedostettava aika, jossa eletään, koska se on paha. Ajankohtaista ja voimakasta tekstiä meille tämän päivän uskoville. Paavali iskee asian ytimeen, koska vaatimus omasta heräämisestä ja herätyksestä on jäämässä taka-alalle. Jumalan Sanan tulisi kuitenkin tehdä työtään ensisijaisesti minussa ja vasta toissijaisesti kauttani muissa. Herääminen todellisuuteen vaatii rohkeutta. Myös Roomalaiskirjeen 13:11-13 alleviivaa uskovien heräämisen välttämättömyyttä elettävän ajan viitekehyksessä.
Elämän tärkein suunnitelma
Ensiksi meidän on tiedostettava, missä ajassa elämme. Ei niin, että päähuomio kiinnittyy epäoleellisiin eskatologisiin kiemuroihin seurakunnan ylösoton hetkestä, vaan niin, että Kristuksen paluun odotus ja edessä oleva iankaikkisuus antavat perusteet hereillä olemisellemme. Toiseksi meidän on kiinnitettävä huomiota vaellukseemme. Sana ”vaellus” on paljon puhuva kielikuva siitä, miten Jeesusta seuraavien tulisi elää. Vaellus on siirtymistä paikasta toiseen. Liikkeellä olo ja lepo vuorottelevat. Viisas vaellus edellyttää suunnitelmallisuutta. Puutteellinen suunnittelu tai suunnittelun täydellinen puuttuminen ovat eräs hengellisen elämän suurimpia puutteita. Asiat on uskottu ”Herran haltuun”, ja suunnitelman laatiminen vaatisi vaivannäköä ja asioiden selvittelyä. Kun aloitamme vaelluksen, on meidän aluksi tiedettävä, missä olemme, jotta pääsisimme haluamaamme tavoitteeseen. Paavalilla oli tästä selkeä tietoisuus ja siksi hänellä oli ”kanttia” kehottaa toisia itsensä seuraamiseen (Fil. 3:13-17). Juuri tiedostetun tavoitteen puuttuminen tekee monen uskonelämästä tarkoituksetonta. Se on todellisuutta liian monen kristityn elämässä. On hämmästyttävää, että emme näe vaivaa elämämme tärkeimpien asioiden suunnitteluun. Kynän ja paperin käyttö omaa uskonelämää kaavaillessa on vain niin vaikea asia. Lomia me suunnittelemme ja budjetoimme aina stressiin asti, mutta hengellisessä elämässä vaellamme inspiroiden tunteiden varassa.
Kolmenlaiset tavoitteet
Tavoitteen on oltava tavoittelemisen arvoinen, aikaan sidottu ja saavutettavissa oleva. Hengellisen elämämme tavoitteet voimme jakaa esim. seuraavasti: Hengelliset tavoitteet, toiminnalliset tavoitteet ja taloudelliset tavoitteet. Väitän rohkeasti, että juuri tavoitteiden puuttuminen estää hengellisen kasvumme.
Hengellinen tavoite on tulla sielujen voittajaksi. Yhden voittaminen Kristukselle vuodessa ei tunnu kovin suurelta tavoitteelta. Jos kuitenkin jokainen uskova näin tekisi, niin meillä olisi valtaisa herätys. Seurakuntien jäsenmäärä tuplaantuisi vuosittain.
Toiminnallinen tavoite on löytää oma tehtävä seurakunnassa. Raamattu ei tunne ns. penkkikristittyjä, joiden ainut tehtävä on sunnuntaisin kokoontua arvostelemaan kuoron musiikkia ja saarnan sisältöä. Vaikka sota ei yhtä miestä kaipaakaan, niin jokaista tarvitaan. Palvelustehtäviä kyllä riittää niillekin, joilla on mikrofonikammo.
Myös taloudelliset tavoitteet olisi hyvä asettaa. Rahasta on yhä vaikeampi puhua. Jo Luther totesi, että ”kun ihminen kääntyy, niin viimeksi kääntyy hänen kukkaronsa.” Ketä me kunnioitamme varoillamme, markkinavoimia vai Jumalaa? Raamattu kehottaa meitä kunnioittamaan Jumalaa antamalla omastamme (Sananlaskut 3:9). Kymmenysten antaminen on ihan selkeä, raamatullinen tavoite tässä talousasiassa. Jos kaikki uskovat maksaisivat kymmenykset, niin seurakuntien toiminta moninkertaistuisi. Lähetystyö laajenisi, seurakuntatyötä voitaisiin tehdä paljon enemmän, jos ja jos.
Herätys ei tule odottamalla
Verukkeita me kyllä keksimme, että meidän ei tarvitsisi. ”Tämä kaikki ja taivas myös” on aikamme slogan. Meidän, minun ja sinun, on aika herätä ja aloittaa määrätietoinen, viisas vaellus, jossa tavoitteet on asetettu kohdalleen. Se paljon profetoitu herätys ei tule odottamalla vaan heräämällä rukoilemaan ja työtä tekemään. ”Herätys huudettu, kuka siellä vielä nukkuu!”
Aki Miettinen
Tuusulan Helluntaiseurakunta